Lopputunnelmat

Halloota!

Nyt se kuukausi sitten vierähti. Paljon ollaan koettu ja opittu. Aika kului todella nopeasti. Suomea tuli ikävä viimeisinä päivinä, mutta viimeisen kerran työpaikalta poistuessa tuli hieman haikea fiilis. Kuukausi oli mielestämme ihan passeli aika, sillä ehti tutustua paikkoihin ja toimintatapoihin ja saamaan ruutinioimaisen työskentelytavan. Yksi parhaista asioista matkalla oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Olimme aluksi skeptisiä opiskelijoiden kanssa asumiseen, mutta jälkeenpäin ajatellen oli todella hyvä, että asuimme heidän kanssaan. He auttoivat meitä monissa asioissa ja kuskasivat meitä ympäri kaupunkia, sekä heidän kanssa oli mukava viettää iltaa. Ammatillisesti opimme monia pieniä niksejä sekä veitsen käsittelyä. Sosiaalisettaidot kehittyivät myös. Reissusta päälimmäisenä jäi mieleen Berliinin reissu ja työskentely Michelin tähden ravintolassa. Tuleville vaihtoon lähtijöille haluamme sanoa, että kannattaa rohkeasti vain lähteä vaikka englanninkielen taito ei ole hallussa ja ihan loma mielessä ei kannata lähteä sillä ainakin me teimme todella paljon töitä, tämä kuitenkin on paikka kohtaista. Jos on vähänkään kiinnostusta lähteä niin suosittelemme suuresti, vaikka reissu ei menisikään niin kuin strömsöössä niin se huonokin kokemus on kokemus! :)

Auf Wiedersehen

Loppuun vielä kuvia matkasta

Subskraibatkaa ja haipatkaa!

Hemyli

Hallo!

Viimeistä viikkoa viedään ja nyt ajattelimme kertoa Suomen ja Saksan eroista koulutuksessa ja työelämässä sillä ne eroavat toisistaan.

Aloitetaan koulutuksesta. Ammatillinenkoulutus alkaa Saksassa myöhemmin kuin Suomessa, mikä tuo mielestämme esiin sen, että oppilaat täällä ovat jo ammatillisenkoulutuksen aloittaessa vastuuntuntoisempia ja kypsempia oppimaan. Koulutus täällä kestää myös kolme vuotta, mutta työelämään oppilaat pääsevät heti kun koulupolkunsa aloittavat. Oppilaat käyvät koulussa 2krt viikossa ja 3krt ovat töissä työpaikassa, jonka ovat itse hankkineet. Opiskelijat saavat opiskelun aikana pientä palkkaa, joka nousee tietyn summan lukuvuoden vaihduttua. Opetussuunnitelma on verrattavissa kotosuomen oppisopimuskoulutukseen. Saksalaisessa opetusmetodissa on hyviä ja huonoja puolia. Oppilaat oppivat nopeasti työelämässä tarvittavia käytännöntaitoja, mutta oppivat vain yhden ainoan tavan tehdä niitä, koska työskentelevät vain yhdessä työpaikassa koko 3 vuotta.

Työelämästä. Työ kokkina täällä on hyvin erilaista, kuin Suomessa. Töitä tehdään aamusta iltaan välilla ilman taukojakin. Olemme saaneet sellaisen kuvan, että kun työskentelet kokkina täällä niin sinulla ei riitä aikaa muuhun elämään kuten harrastuksiin jne, toisaalta meillä on kokemusta vain yhdestä työpaikasta. Työvuorot työvuorolistan mukaan meillä oli klo 10-14 / 17.30-22, mutta näiden vuorojen mukaan ollaan menty kerran. Töitä tehdään aina niin kauan, että kaikki on saatu hoidettua ja 8,5h ei ikinä siihen riitä. Useimmiten työpäivä kestää 10-12h. Muutaman kerran teimme yli 13 tunnin työpäiviä, jonka jälkeen käväisimme asunnollamme nukkumassa, jonka jälkeen palasimme aamulla takaisin työmaalle. Yhteenveto siis kaikesta, Suomessa on mukavampi työskennellä ja Saksassa oppii enemmän.

Heis!

Tälläistä tällä kertaa, takasi studioon.

Subskraibatkaa ja haipatkaa!

Isolla kirkolla

Terveppäterve! Pitkästä aikaa!

Lähdimme käymään 9.5 Saksan pääkaupungissa , Berliinissä kahden suomalaisen kollegan kanssa. Matkamme ei alkanut kovin ruusuisesti. Ostimme halvimman mahdollisen junalipun Berliiniin, mutta päädyimme pienen epäselvyyden takia kalleimpaan mahdolliseen junaan. Konduktööri asteli viereemme tarkistamaan lippujamme ja niin kuin arvata jo saattaakin liput eivät kelvanneet. Konduktööri laski neljän henkilön hinnaksi mukavat 330€. Korttimme eivät tietenkään kelvanneet joten kokosimme kaikki käteisemme ja saimme kasaan 210€. Onneksi oli konduktööri oli hyvällä tuulella, sillä hän sanoi että se riittää. Matka sujui episodin jälkeen nopeasti ja pääsimme Berliinin.

Olimme vuokranneet hotelli huoneiston n.3km päästä Berliinin keskustasta. Reissun suhteen meillä ei ollut kummempaa sotasuunnitelmaa, vaan menimme "go with the flow" tyylillä. Kiersimme kuuluisimmat maamonumentit kuten esim. Berliinin muuri ja Brandeburgin portti. Ja pitihän se yöelämäkin käydä katsastamassa. Monia eri ravintoloita tuli myös testattua.

Mollukka tuli esiin kunnolla vasta lähtöpäivänä, jolloin lämpötila nousi kahteenkymmeneen asteeseen. Muina päivinä kelistä tuli mieleen suomen kesä 15 celsiusta ja pilvistä. Paluumatkallamme löysimme tiemme oikeaan junaan ja matka sujui ongelmitta, vaikkakin se kesti yli seitsämän tuntia toisin kuin menomatka joka taittui reilussa tunnissa. Mutta niinhän se menee rahalla saa ja hevosella pääsee.

Suosittelemme lämpimästi vierailua Berliinissä sillä tekemistä ja nähtävää riittää, mutta kannattaa varata aikaa pidempään, sillä 3 päivää ei riitä kokemaan kaikkea mitä Berliini tarjoaa.

Kuvia reissusta:

Schaufel!

Subskraibatkaa ja haipatkaa!

Ensimmäiset tunnelmat

Nyt täällä sitten ollaan. Ensimmäinen viikko alkaa olla paketissa. Saavuimme tiistai illalla hotellillemme n. 20.00 paikallista aikaan. Pienten epäselvyyksien jälkeen meidät ohjattiin asuntoomme, jossa asuu myös muita opiskelijoita joiden kanssa jaamme keittiön sekä wc/suihkutilat.

 Saavuttuamme asunnollemme olimme todella väsyneitä, mutta vatsassa kurni, joten päätimme etsiä kaupan. Katsoimme googlesta, että n.4km päässä olisi lähin 24h ruoka-kauppa. Noh eipä ollut. Kävelimme kaupalle pilkkopimeässä vain todetaksemme että se ei ollut auki. Pettymyksen jälkeen päädyimme hieman hämärään ravintolaan, jonka keittiö oli jo suljettu, mutta mainitsimme olevamme suomalaisia,siitä omistaja innoistui ja lykkäsi meille menut käteen ja toivotti tervetulleeksi. Maistuvan aterian jälkeen omistaja tarjosi meille kyytiä takaisin hotellillemme, mutta ajattelimme että apostolinkyydin olevan turvallisempi, joten vaelsimme takaisin läpi pimeän metsän takaisin asunnollemme.

Seuraavana päivänä aloitimme työt hotellin ravintollassa. Tutustuimme työporukkaan mikä oli todella mukava ja he ottivat meidät avosylin vastaan. Kaikki olivat todella sosiaalisia suomalaisiin verrattuna ja heillä oli hyvä huumorintaju. Kaikki eivät osaa englantia kovin hyvin, mutta emme mekään joten samassa veneessä ollaan.  Kommunikointi hoidetaan puheen sijasta usein eri käsilikkein ja elein.

Työpäivämme ovat 8-10h pitkiä kiireestä riippuen. Olemme päässeet tekemeen kaikkea monipuolisesti á la carte annoksista inventaarioon ja niin edelleen.

Pidemmittä puheitta tämä postaus oli tässä, nyt voit etsiä itsellesi jotain järkevämpää luettavaa. Mekin tästä lähdemme vapun viettoon. Leber!!!

Subskraibatkaa ja haipatkaa!

Morjens! Täällä tarinoivat kolmannen vuoden kokkiopiskelijat Eetu ja Benjamin.

Täällä me nyt sitten ollaan, Helsinki-Vantaan lentokentällä. Matkamme alkoi tänään 25.4.17 lumisissa merkeissä kohti Turun rautatieasemaa, josta suuntasimme lentokentälle. Matkakohteenamme on Saksan Hameln, jossa vietämme seuraavan kuukauden työskennellessämme hotellin ravintolassa. Matkamme kulkee ensin Muncheniin, josta vaihdamme konetta ja lennämme Hannoveriin, josta jatkamme junalla viimeiseen määränpäähämme, Hamelniin.

Pakkaaminen jäi molemmilla janttereilla tietenkin viimeiseen iltaan kuin myös tämän blogin aloittaminen ensimmäiseen matkustuspäivään. Tunnelmat ennen matkaa ovat molemmilla hyvät ja odottaivaiset. Lähdemme molemmat avoimin mielin hankkimaan uusia kokemuksia sekä lisää ammattitaitoa työhömme.

Seuraava postaus tuleekin sitten Saksan mantereelta. Pferd!


Subskraibatkaa ja haipatkaa!